Kategoria: Uncategorized

Posted on by

Varaston vuosikerrat

Vaimoni kotitalo oli myyty. Olimme tyhjentämässä sitä. Varasto oli viimeisen 30 vuoden historian arkeologinen kultakaivos. Tuli mieleen, että kun tuollaista omakotitalon varastoa alkaa tyhjentämään, se on kuin puun kuorimista vuosirengas kerrallaan. Päällimmäisenä on mennyt vuosi ja alimmaisena ensimmäinen. Vuosirenkaista voidaan tehdä monenlaisia päätelmiä esimerkiksi kasvukausien säistä tai metsäpaloista ja monista muista asioista. Samoin tarkkanäköinen historian tutkija saattaisi pystyä tekemään varastosta monenlaisia päätelmiä perheen kasvamisesta, eri aikakausien harrastuksista, kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta, käytössä olleista autoista ja niiden luotettavuudesta, perheen dynamiikasta, ehkä jopa aviopuolisoiden erosta tai  vaikkapa talvien lumisuudesta.

Lumisesta talvesta voisi kertoa mm. varastosta löytyvä lumilapio. Se, että varastosta löytyy lumilapio, ei vielä pakosti herätä historian tutkijassa oivalluksia. Onhan Suomessa varmasti lähes jokaisella kiinteistöllä lumilapio. Toistuvien, eri kokoisten lumilapioiden, löytyminen varaston eri kerroksista, herättää kuitenkin ajattelemaan koko varaston syklistä rakennetta. Lumilapiot ovat kuin rajapyykkejä.
 Voin eläytyä tilanteeseen. Kun talven ensimmäinen lumipyry yllättää, lumilapiota ei näy missään. On sen tyyppinen tunne, ettei semmoista  ole tässä taloudessa ollutkaan.  Lumilapio on hautautunut kevät- , kesä- ja syksyvarusteiden alle.
 Urho Kekkosta vapaasti käänteisesti siteeraten:  ”Se mitä ei näe, sitä ei ole”.
Mieleen tulee ajatus, että nyt hankin kunnon Fiskarssin lumilapion, joka kestää isältä pojalle.
Posted on by

Mitä omistan?

Kuukausi takaperin seisoin prisman kassajonossa.Edessäni seisoi noin kuuskymppinen mies. Hänellä oli kainalossaan pensasleikkuripaketti, mallia Black Decker.
Mietin että viittiskö sorkkia miehen ostopäätöstä tässä juuri ennen kassaa. Harmitti hänen puolestaan tuo tuleva hankinta.
Pensasleikkuria käytetään omakotitalon pihan hoitoon – pensaiden leikkaamiseen – ehkä noin kaksi tuntia vuodessa. Sen jälkeen kone roikkuu autotallin seinällä odottamassa seuraavaa kevättä.
Onko jokaisella pensaiden tai pensasaidan omistajalla oltava tosiaan tuommoinen oma kone?
En voinut vastustaa kiusausta, koputin miehen olkapäälle ja pyysin anteeksi häirintää.
Esitin hänelle vaihtoehdon:
Jos olisi paikka, mistä voisit hakea tuon pensasleikkurin vuokralle milloin vain ja palauttaa milloin vain, olisiko se varteenotettava vaihtoehto oman koneen hankinnalle.
Vastaus ei yllättänyt. Tottakai se olisi!
Kassajono eteni. Kassan liukuhihnalla oli jo pensasleikkurin kokoinen aukko.
Edellinen asiakas näppäili jo tunnuslukua. Kerroin, että meillä on tämmöinen palvelu. Mies heräsi miettimään asiaa.
Ajattelin että jarrutusmatka taitaa olla nyt liian lyhyt, mutta virheistähän oppii parhaiten ennakoimaan.
Mies tiedusteli vuokrahintaa, vertasi oman hankintahintaan. Kertoi, että edellinen kone oli kestänyt kymmenen vuotta. Nopea laskutoimitus 10v x15€=150€. Joo just maksaa itsensä takaisin.
Kone meni hihnalle, mutta aikoi jatkossa miettiä myös laitteiden vuokraamista.
Oletteko ajatelleet ikinä näin:
Suunnitteluohjelmissa käytetään useaa tasoa esimerkiksi kerrostalon piirustuksia tehdessä. Tarvittaessa voidaan ruudulle saada näkyviin vaikka yksi kerros tai vaikka pelkät pistorasiat. Aivan kuin läpivalaisu.
Ajatelkaa koko maapallon läpivalaisu.
Pelkät pensasleikkurit jätetään näkyviin. Pisteitä vilkkuu kartalla lähes yhtä tiheään kuin omakotitontteja. Ja Atlantilla vilkkuu rahtialuksen kokoinen liikkuva piste.
Eilen kaveri näytti ohjelmaa, mikä seuraa koko maapallon lentoliikennettä. Ruudulla näkyy kaikki koneet, mitkä on liikenteessä poislukien sotakoneet ym.
Näin silmissäni sen pensasleikkurivirran, mikä kulkee näin kevään ensimmäisinä lämpiminä lauantaipäivinä motonetin kassalta pensasaidan kautta autotalleihin.
Ja sitten ne painepesurit, lehtipuhaltimet, oksasilppurit, klapikoneet,… listaa voisi jatkaa.
Näin vaalien alla on puhuttu resursseista. Sanotaan, että lähitulevaisuudessa resursseista kamppaillaan.
Henkilökohtainen toive on, ja myös Konesin tavoite on,ettei näistä resursseista tehtäisi enää niin paljoa pensasleikkureita.

Posted on by

Modernille ihmiselle omistaminen ei ole tärkeintä

Shanna Camilleri, Unsplash

Maria Ruuska kirjoittaa nykyajan jakamistaloudesta artikkelissaan Luovu ja lainaa: Jakamistaloudessa omistaminen ei ole tärkeintä (Suomen Kuvalehti, 2013). Artikkelissa tarkastellaan mm Sharetribe -niminen start up, jonka toiminta perustuu lainaamiseen, lahjoittamiseen, vaihtamiseen ja käytetyn myymiseen.

Jakamistaloutta on esimerkiksi vanhan riippumaton myyminen Huuto.netissä tai lainaa pyöränsä kaverilleen. Sharetribe rakentaa alustoja, jotka helpottavat jakamistaloutta.

Yhteiskulutus mullistaa asioita yhtä paljon kuin teollinen vallankumous, kirjoittavat Rachel Botsman ja Roo Rogers maailmalla paljon huomiota saaneessa kirjassaan What’s Mine is Yours: The Rise of Collaborative Consumption.

Internet edesauttaa jakamistaloutta, Ruuska selittää ilmiön laajuuden syitä. Facebook-kirppikset ovat arkipäivää. Karttasovellukset helpottavat palveluiden löytymistä. Ostettuasi lumilaudan somekirppikseltä navigoit sujuvasti myyjän luokse reittipalvelun avulla.

Alex Blajan, Unsplash

Alex Blajan, Unsplash

Status ei enää riipu omistamisesta

Kuluttajien suhde materiaan on muuttumassa. Enää ei eletä pula-ajan muistoissa eikä hamstrata vaan hallitaan kodin tavarakaaosta konmarittamisella. Ihanne ei ole tavaraa pursuava asunto vaan ainoastaan tarpeellisen omistaminen. Kriittinen taloustilanne ja tukien leikkaukset ajavat kuluttajat etsimään säästökeinoja. Myös huoli ympäristön tilasta kannustaa tarkkailemaan kulutustaan.

”En halua enää, että kotini on täynnä kamaa”, sanoo Ruuskan haastattelema Hertta Päivärinta. Hän ja Liisa Jokinen ovat Vaatelainaamon perustajia. Sieltä voi vuokrata juhlamekon viikonlopun rientoihin ja palauttaa vaatteen, jolloin se ei jää täyttämään kaappeja.

”Vaatelainaamosta saa sen ihanan fiiliksen, kun on ostanut jotain uutta, mutta kun tunne on hälventynyt, vaatteen voi tuoda tänne takaisin”, Päivärinta sanoo.

Erityisesti nuoret ajattelevat, että käyttöoikeus on merkittävämpää kuin omistaminen. Kirjahyllyssä ei säilötä tietosanakirjoja vaan läppäriä, jolla päästään Wikipediaan. Cd-levyjä ei tarvitse ostaa kun on Spotify. Vanhemman sukupolven tapa luoda statusta hyvin varustellulla kodilla ei ole pari-kolmikymppisten juttu.

Rawpixel.com

Jakamistalous oli maatalousyhteiskunnassa välttämättömyys

Ajatuspaja Kommonin tutkija Ilkka Lovio vertaa uutta jakamistaloutta viime vuosisadan alkuun. “Jakaminen oli välttämätöntä päivittäisen selviytymisen kannalta” Lovio kertoo. ”Kun sinä tulet tekemään minun peltoni, minä autan sinua sen jälkeen.”

Kaupungistuminen 1960-luvulla ripotteli entiset naapurit kauaksi toisistaan. Kun ei uusia naapureita tunnettu, oli helpompaa ostaa tarvittava tavara kuin lähteä lainausreissulle. ”Ihmisille syntyi harvakuvitelma, että pitää pärjätä yksin”, Lovio sanoo.

Naapurin auttaminen peltotöissä loi yhteisöllisyyttä. Samaan arvoa peräänkuuluttavat monet jakamistalouteen perustuvat yritykset. Sharetriben perustajat Juho Makkonen ja Antti Virolainen uskovat, että tavaroiden ja palvelusten vaihto luo yhteisöllisyyttä – ja toisinpäin. On helpompaa vaihtaa palveluita tai tavaroita tuttujen kanssa. Siksi alustoja tehdään eri ryhmittymille.

Myös AirBnB edistää sekä yhteisöllisyyttä että jakamistaloutta saaden ihmiset vuokraamaan kotejaan toisilleen, Ruuska kirjoittaa. Oman kodin vuokraaminen tuo lisätuloja kodin omistajalle ja AirBnB välittäjänä tuo lisäturvaa sekä asunnon vuokraajalle että vuokralaiselle.

Kun länsimainen kehitys nojaa niin voimakkaasti markkinatalouteen herää kysymys, miten käy jos jakamistalous valtaa markkinoita? Sitran tutkija Vesa-Matti Lahti ei olisi tästä huolissaan. ”Jos jatkamme vanhalla systeemillä, törmäämme luonnonvarojen suhteen seinään” hän toteaa.

Priscilla Du Preez, Unsplash

Jakamistalouteen heräillään, nyt on aika innovoida

Länsimainen elämäntapa kuluttaa ympäristöä suurilta osin siksi, että ostamme liikaa uutta. Tuotteiden raaka-aineiden kuljetukset, tavaroiden valmistus tehtaissa ja eri kuljetusvaiheet tehtaalta ostajalle lisäävät kaikki ympäristöhaittoja. Länsimaissa ostetaan paljon ns. halpatuotantomaissa valmistettuja tuotteita. Se, että meidän kuluttamisemme tuhoaa ympäristöä muualla, ei ole moraalisesti kestävä ratkaisu.

Lahti näkee jakamistalouteen pohjaavat yritysmuodot olennaisena osana tulevaisuuden markkinataloutta. Hän kannustaa innovoimaan Spotifyn ja AirBnB:n kaltaisia konsepteja, ennenkuin joku muu keksii ne. Piilaaksossa jakamistaloutta pidetään jo vakavastiotettavana bisnesmuotona.

Suomalainen kerrostalo on tyypillisesti asuinympäristö jossa naapuria ei tervehditä, saati että häneltä lainattaisiin jotain. Lovio tiedostaa tämän ja kehittelee Ajatuspaja Kommonissa tapoja, joilla jakamistaloutta voisi edistää. Esimerkiksi Britanniassa on julkisella sektorilla tiedostettu, miten suuri merkitys jakamistaloudella on ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, ja perustettu terveyskeskusten yhteyteen aikapankkeja. Yhteisöllisyys auttaa ihmistä enemmän kuin mikään lääke. Ja jakamistalous on loistava tapa edistää yhteisöllisyyttä.

Clem Onojeghuo, Unsplash

Jakamistaloutta vai yrittäjyyttä

Niin paljon kuin jakamistaloudessa onkin hyvää, on myös syytä muistaa että sen sovellukset yhteiskuntaan eivät aina ole ongelmattomia. Tuija Aalto kirjoittaa artikkelissaan Jakamistalous - kolikon kääntöpuoli siitä, miten jakamistalouden ja yrittämisen raja on joskus vaikea vetää. Alkuperäinen ajatus jakamistaloudessa oli se, että esimerkiksi asuntoa vuokrataan silloin, kun omistaja on vaikkapa lomalla. Tällaisena toiminta on satunnaista ja silloin on perusteltua, että se saa pysyä tiettyjen instituutioiden ulkopuolella. Kun taas vaikka käytettyjen tavaroiden myyminen muuttuu täysipäiväiseksi ja sillä hankitaan elanto, on kyse yrittämisestä josta on maksettava yrittäjälle kuuluvat verot.

“Jakamistalous toimii niin kauan kuin se on osa-aikaista ja pienimuotoista, kun siitä tulee kokoaikaista toimintaa, se ei enää ole jakamistaloutta vaan ihan tavallista taloutta, johon pitää soveltaa tavallista verotusta ja työsuhdemalleja”, Aalto tiivistää.